Kun mÀ meen, en katso eteen Otan askeleen, kompastun katukiveen En koskaan vannoisi mitÀÀn Tai minkÀÀn kautta Mutta vannon sun nimeen
SinÀ vain, ja sun tapasi olla Uhkaus ei oo uhkaus Jos sen tekee leikkihaulikolla Siks sÀ löydÀt mut uudelleen tÀstÀ ViimeisiÀ kaikuja kerÀilemÀstÀ
JaâmĂ€ârii-riipun SĂ€âkatsot kun mĂ€ârii-riipun Vaikka tulee pĂ€ivĂ€âuus Niin pysyy riippuvuus
Kun mÀ sitten meen Niin en mÀ edes mee Putoan jo eteiseen Vaan noviisit niin tekee SitÀhÀn mÀ oon Puolet siitÀ mitÀ oot
Kuka mÀÀrittelee kuka kuuluu mihinkin jakoon
SinÀ vain ja sun tapasi tulla joka ajatukseen Vanhenen jo ullakolla Kun mÀ huudan merihÀdÀssÀ Sun venettÀ et oo tÀhÀn suuntaan kÀÀntÀmÀssÀ
Ja mÀ rii-riipun SÀ katsot kun mÀ rii-riipun Vaikka tulee pÀivÀ uus Niin pysyy riippuvuus
Jos on vÀhÀn taipumusta Siis sortuu pÀivittÀin Lupaus ei tuo helpotusta Kukaan ei voi elÀÀ nÀin Mulla on vÀhÀn taipumusta
Siis sorrun pÀivittÀin Lupaus ei tuo helpotusta Mut mÀ taidan elÀÀ nÀin
Rii-riipun, aina rii-riipun Vaikka tulee pÀivÀ uus Niin pysyy riippuvuus