Aina sitÀ samaa: sanoo meidÀn tÀÀllÀ olleen Yön, heilui kattohirret liitoksistaan tolleen Ei kukaan meistÀ suinkaan surullinen ollut
Silloin tÀÀllÀ tÀyttyi huolettomain huoneet
Joka maljan maistoi huveihinsa juoneet Joka maljan maistoi huveihinsa juoneet
Kerta porras valvoo narahduksen lailla Astuu ohi joka poika ennen kuin on vailla Jos vain kuulee ukko, ajaa vallesmannin vaunu Silloin tÀÀllÀ tÀyttyi huolettomain huoneet
Joka maljan maistoi huveihinsa juoneet Ja joka seinÀn nurkka nÀki ilojansa luoneet!
ĂĂ€rellĂ€ hiljaa, tai vastaamme alkaa Kantavat laineet kuin jÀÀ kantaa jalkaa Kerran, kun kuuli, tuo kaislikkoon souti Kaislikon kaikuvat noutajan nouti
Jatkuvaan juoksuun kinttumme suortuu On voudilla vahvat, vaan meillÀpÀ nuortuu Eksyy se poika, tai karaa puuhun VoisŽ naurukin tarttua noutajan suuhun
Ei pelkÀÀ poika, joka raikuliksi varttuu Sen mukaan erilaista vÀkee aina vÀhÀn tarttuu TÀnÀÀn on tÀnÀÀn, ei huomisesta tiedÀ Silloin tÀÀllÀ tÀyttyi huolettomain huoneet
Joka maljan maistoi huveihinsa juoneet Silloin tÀÀllÀ tÀyttyi huolettomain huoneet Joka maljan maistoi huveihinsa juoneet Ja joka seinÀn nurkka nÀki ilojansa luoneet! Vartoo paikan paino, vaan ei laulu laannu Vaan ei laulu laannu: taannu tauti, taannu!