Tuuleton nÀitÀ puita ei koske Sen itku peittÀnyt kaiken maan Tuuleton voisi hiljainen olla Vaan se yllÀ kulkiessa huomataan Istuu vaiti, makaa kuura kasvoilla
Kun aamu syntyy takaa pimeÀn
Paikalleen pÀÀtyy jokainen meistÀ EivÀt yksin kulje pÀÀn yli jÀÀtyneet Saarelle saapuu hiljaiset kurjet Joiden auraan yhtyy jÀÀstÀ selvinneet Painuu pÀÀ, lipuu luopuneen lautta JÀÀn kiilto kuin taivaan kautta hohtaa
Kituvana astuu sammalmĂ€ttÀÀn â Tuuleton Ikijoissa juuret jÀÀtÀÀ puita IkĂ€vĂ€ ei souda vastaan, istuu vierelle: IkĂ€vĂ€ssĂ€ kaikuni on kovempi! Alenevan elon vuoksi rastaidenkin
PÀÀn yltÀ tuntuu kaikki maa nyt menevÀn EivÀt minua mukaan ottaneet JÀÀn seuraan hiljaa katoavan tuulen Ylitsemme kÀyvÀt siipein taipaleet
Varjot kuin valoja yllÀ pimeÀn maan sylien Valot kuin tuntemattomien askeleet Yölliset kuin pÀiviÀ pÀÀllÀ pÀivÀtönten kylien Alleni jÀÀhÀn kylmÀt jalkani jÀÀtyneet
Kituvana astuu sammalmĂ€ttÀÀn â Tuuleton Joen lautta kylmÀÀ jalkaluita IkĂ€vĂ€ ei souda vastaan, istuu vierelle: IkĂ€vĂ€ssĂ€ kaikuni on kovempi! Alenevan elon vuoksi rastaidenkin